29.12.11

honestly

En perustanut blogia kovin henkilökohtaisten asioiden jakamiseen, mutta nyt mun tekee kauheesti mieli avautua vähän. Tän tekstin ei oo tarkotus olla mikään itsesäälin tai huomionhaun huipentuma, vaan informaatiopläjäys teille suoraan sydämestä täydellä rehellisyydellä. Eikä tän tekstin tarkotus oo myöskään olla kieliopillisesti täydellinen, vaan pikemminkin tajunnanvirtaa.

Mitä mulle oikeesti kuuluu? Suoraansanottuna mun mieli on ollut pitkään jo kauheen ahdistunut. Sana mikä kuvaa mun viimekuukausien mielentilaa on näkymätön. Mulla on just semmonen fiilis kun Rosella; vaikka mä kiljuisin keskellä täpötäyttä huonetta, kukaan ei kohota katsettakaan. Mun itsetunto velloo totaalisesti pohjamudissa. Mä inhoan itseäni ja tätä kun ei ole mitään mitä tehdä. Aika menee eteenpäin ja mitään ei tapahdu. En toteuta itseäni siten miten haluaisin. Kun on pitkään työttömänäkin, rupeaa tuntumaan siltä ettei susta edes ole mihinkään, et osaa mitään eikä arjessa ei oo mitään rytmiä.
Pukeutumisenkin suhteen mun inspiraatio on ihan kadoksissa. Suostun käyttämään tiettyjä vaatteita, joissa omasta mielestäni en näytä norsulta. Vaikka mun garderoobi pursuu esimerkiksi farkkuja, vain yksissä mun olo on oikeesti hoikka. Ruokakin on aina ollut mulle ystävä mutta myös vihollinen. 

Haluan sen sanoa, että vaikka mun blogi keskittyykin kivoihin asioihin, niin tääkin tyyppi täällä ruudun toisella puolella on vaan ihminen ja joskus olo on täysin mitätön.
Bloggauksesta on ollut kliseisesti sanottuna iso osa meikäläistä, tykkään tästä hommasta kovasti ja tää on hyvä itseilmaisun tapa. Teidän ihanat kommentit saa mun ihan oikeasti hymyilemään. Pidän tauon jos tuntuu siltä enkä anna tän tietenkään päästä väkisinväännöksi.

Mun tarvis varmaan tehdä itelleni joku hyvän mielen remontti; tehdä totaalinen korjaus ruokavalioon, ulkoilla päivittäin mahdollisimman paljon ja jutella jonkun läheisimmän kanssa kaikki asiat halki. Kun on hyvä mieli, on jaksamista toteuttaakin itseään.

Kiitos kaikille, jotka ootte pysyny remmissä.

31 comments:

  1. tää oli jotenkin tosi kivaisa postaus, me likes! <3 ja ymmärrän nuo sun kaikki tunteet. kumpa ymmärtäisit olevasi kaunis sekä ulkoisesti ja sisäisesti, todella hoikka, etkä lähelläkään norsua!

    go girl! ♥

    p.s. osaisitko neuvoa miten saa tuollaisen samanlaisen lukija-palkin? oon yrittänyt kaikkia keinoja, mutta en vaan osaa...

    ReplyDelete
  2. hei tsemppiä! sun blogis on ihana ja yks mun ehoton lemppari. joskus sitä vaan sattuu jämähtämään paikoilleen, eikä kukaan tunnu huomaavan ko joku on jääny porukasta jäläkeen. tunne on suoraan sanottuna paska ja ihan helevetin ahistava ja tekkee mieli räpiä lissää pohojamudissa kun tuntuu ettei sieltä ennää jaksa/pysty nousemhan. pikku muutos arjessa saattaa vaikuttaa ihan kivasti ja piristää, pittää vain keksiä että mikäkhän se juttu vois ollakkaan. piä toki taukoa jos siltä tuntuu, se ei saa olla pakkopullaa koska luovuus kärsii. sie rokkaaat!!1!!!111

    ReplyDelete
  3. Liian tuttuja fiiliksiä. :( Mä syytän tätä jatkuvaa pimeyttä! Ja työttömyys ja toimettomuus on ihan perseestä, ne saa kamalia ajatuksia päähän.. :( Voimia <3

    ReplyDelete
  4. Miusta on aina niin ihanan inhimillistä, kun bloggaajat uskaltaa kirjoittaa henkilökohtaisistakin asioista. Vaikken usein blogiisi kommentoikaan niin tykkään kyllä kuvistasi ja tyylistäsi, ja tää tekstikin osoittaa, että sinulla on mukavan rento ote hommaan. Harmi kuitenkin kuulla, että piät itteäs norsuna osasta vaatteissa :( Ite kun sitä antas mitä vaan että olis noin hoikka kuin sinä!
    Mutta hei, huomenna on aina parempi päivä, häntä pystyyn ja katse etteenpäin :-) Tsemppiä töiden löytämiseen ja elämään yleensäkkin!

    ReplyDelete
  5. En tiä miten paljon tämmönen "vertaistuki" oikeastaan on hyödyksi, mutta koen/tunnen aika paljon noita samoja asioita, mistä kirjotit. Etenkin toi näkymättömyyden tunne. Ihmiset puhuu mun juttujen päälle ja sitä vaan alkaa miettiä, että onko mun puheilla tai olemassaololla mitään arvoo kellekään. Ja sitten jaksavat vielä ihmetellä, että miks oon hiljanen.

    Mutta et ainakaan tän sun blogin kautta oo näkymätön (; Ja kuten ekakin anonyymi sano, oot erittäin kaunis etkä ollenkaan norsu. Tsemppiä! <3

    ReplyDelete
  6. voi ei, tsemiii sulle! sul on aivan mahtava blogi ja toivon et jatkat sen kirjottamista, mut tietty kannattaa pitää taukoo jos siltä tuntuu. :)

    ReplyDelete
  7. voi miten osuvasti oot saanut puettua munkin fiilikset sanoiksi samalla ! sietämättömän mitäänsanomaton olo about kaikesta, mut perushuonolla itsetunnolla näkyy kaikista eniten just siinä miltä tuntuu olla meitsi ja elää tätä elämää.

    ite kelasin kuitenkin laittaa tän shaiban kaamosmasennuksen piikkiin, voi kun sais edes yhden aurinkoisen päivän ja lunta maahan! ei näin rumina "talvipäivinä" pysty nauttimaan oikein mistään. mut elämäntaparemontti kuulostaa kans hyvältä, kunhan et liian tosissas ota terveellisestisyömistä, koska oot varmasti ainut jolta oikeasti jää huomaamatta että sinä oot just sopivan kokoinen ja näköinen tuollaisena, superihana olet !♥

    ReplyDelete
  8. Täsmälleen sama fiilis täällä! Ootan ja ootan jotain suurta, suurempaa, mutta mitään ei tapahdu. Tällanen kumma tunne jota en itsekkään osaa kuvailla, joka vetää mun mieltä alaspäin,mutta mikä ei välttämättä ole surua. Haikeutta enemmän. Tai liiallista iloa? Liikaa elämän yksinkertaisuuden ymmärtämistä mutta ei sen hyväksymistä. Liikaa omia haaveita ja unelmia ja toiveita ja liian vähän uskoa itseensä, vaikka tiedän olevani hyvä monessakin asiassa, vähintään keskiverto, mutta en tunne olevani sitä. Sitä että olisin tyytyväinen itseeni. Liian tavoitteleva unelmiin, mutta liian laiska, toivoton. Vai luulenko vain itse niin? Jokin on nyt jotenkin tai ei ole. Tiedän vain olevani sanoinkuvaamattoman hämmentynyt, pitäisikö itkeä (eli tehdä jotain uutta, suurempaa, erilailla) vai nauraa (eli pyrkiä hyväksymään se että tyytyväisyys tai tyytymättömyys tai onnellisuus/onnettomuus on kaikilla tätä). Kaikki ihmiset sinänsä tuntee samanlaisia tunteita, siinä on eroa miten ne näkee, ja näkeekö niitä.

    Jaahas tuli tällästä vaikka ei pitänyt:DD Vähän tällänen purkaus(ko):D (Hukattu)Pointtini oli se, että kiinnostava, itseäni helpottava (en oikeasti kai voi olla yksin näine outoine tuntemuksieni)ja virkistävä (siten, että tosiaan jos sattuu niin on turha maalata hymyä naamalle)(vaikkei "sattua" ole nyt ehkä paras sanavalinta tohon esimerkkiin ) postaus.

    Toivotan sulle vaan paljon onnea ja elämyksiä (toivoen kuulostamatta kornilta tai lipevältä)!:)<3

    ReplyDelete
  9. ihanan rehellinen postaus, eikä siinä mitään erikoista ole jossei elämä aina hymyile!
    Sillon kun tuntuu ettei mikään enää toimi, kannattaa palauttaa mieleen just ne perusasiat elämässä; hyvä syöminen, liikunta, mieli & ihmissuhteet. kun pystyy skarppaamaan edes yhden asian suhteen niin helpottaa jo kummasti :) tsemppiä typy!

    ReplyDelete
  10. Voi ihanaa kun kerrot sen näin rohkeesti ja ei tietenkään blogia ole pakko kirjoittaa. Minä en ainakaan lopeta sun blogin seuraamista vaikka ihanan iloisia postauksia ei pulppuaisikaan jokaikinen päivä. Kaikki me ollaan kuitenkin ihmisiä joilla on tunteet :)

    ReplyDelete
  11. muakin kalvaa samat. mutta oot ihana ja mahtavan rehellinen teksti!<3

    ReplyDelete
  12. ihanan rehellinen postaus enya. toivottavasti viel joskus näät ittes yhtä hienona ku kaikki muut näkee! tsemppiä, kyl se siitä<3

    ReplyDelete
  13. Aivan justiin kirjotin omaan päiväkirjaani kuinka olen kadottanut sen itseni, joka olin aijemmin. Olen sellainen ihminen, joka on äärimmäisen huono puhumaan. On tasan yksi ihminen kenen kanssa voin puhua mistä vain ja hänen ollessaan tavoittamattomissa, olen jumissa omien ajatusteni kanssa. Kaikki helpottaa sitten, kun saan kirjoitettua ajatukseni ylös. Silloin tavallaan juttelen jonkun kanssa, vaikka typeräähän se on kirjalle puhua. Se kuitenkin antaa minulle monesti vastauksia ja niin kävi tänäkin aamuna.

    Minulla on kaikkea mitä vain osaan toivoa, mutta silti tunnen itseni ahdistuneeksi ja onnettomaksi. Eniten suututtaa se, että kiukuttelen muille aivan suotta ja he ihmettelevät, mikä minua vaivaa. Sitten aivan yllättäen tajusin, että olen kadottanut tunteeni. Elämäni on muuttunut liian kiireiseksi, en enää ehdi elää hetkessä, ajatella ja ennenkaikkea tuntea. Sillä samaisella sekunnilla päätin hidastaa tahtia ja etsiä tunteeni takaisin. Pari vuotta sitten kun en muuta tehnytkään kun ajattelin, haaveilin ja mietiskelin täysin turhia asioita. Se oli minun tapani nauttia elämästä.

    Kirjoittaessani aamulla sinä tulit mieleeni ja ajattelin blogiasi, ihania postauksiasi. Tämä tekstisi ei olisi voinut parempaan saumaan osua. "Kyllä se siitä" on melko turha lause, enkä käytä sitä nyt. Sen sijaan sanon, että on aivan varmaa, että valo tunnelin päässä alkaa jossain vaiheessa kirkastua ja kirkastua.

    Täältä tulee nyt rutistava etähali ja toivon että siellä missä asutkin, paistaa tänään aurinko :)

    ReplyDelete
  14. koita jaksaa enya! ♥

    ReplyDelete
  15. Heei, se taitaa kuulua jokaisen elämään välillä tuommoiset asiat :) Onneksi. Ja se tekee hyvääkin, kasvattaa, eikä mene vaan sieltä mistä aita on matalin.

    Iloa, valoa, rakkautta siihen suuntaan, niin sillä pääsee jo pitkälle <3<3<3

    ReplyDelete
  16. vähän samoja tuntemuksia tässäkin suunnassa. onneks nää on vaan tämmösiä ohimeneviä vaiheita. tsemppiä, oot huippu!

    ReplyDelete
  17. ihanan inhimillinen ja herkkä postaus, olet mielestäni parantanut kirjoitustyyliäsi! :)
    Ei ole niinkään tärkeää, onko kielioppi täydellistä vai ei, vaan se, että kirjoittaa ajatuksella -tajunnanvirrankin.
    Tsemppiä kaamosmasiksen kanssa, kohta se kevät saapuu!

    ReplyDelete
  18. voi ei:( tsemppii kuitenkin paljon!!
    itelläki samat fiilikset velloo mutta ehkä tää onkin vaa ohimenevää

    ReplyDelete
  19. tosi paljo tsemppiä sulle!! kyl se on kivempi blogeissaki lukee välillä jotain avautumista :-) mullakin on aika paska ja tyhjä fiilis ollu hieman pidemmän aikaa, ehkä tää on joku joulukuumasis joka iskee monelle..

    ReplyDelete
  20. Tiedän ton tunteen et kun on kauan työttömänä niin tuntuu et itestä ei oo mihinkään ja et ei edes olis mitään... Itsellä se tilanne nyt... Oon alottanut askarteluharrastuksen ja se on vähän auttanut.. :) Voimia <3

    ReplyDelete
  21. sä oot jumalattoman ihana nainen, muista se.

    vaikka välillä elämä ei annakkaan hymyn aihetta, niin itkusten silmien kans keskaria maailmalle, ja pian on taas paremmin.

    ja mäkin nyt sanon tämän, mutta hienoa että pystyit kirjottamaan olostas tänne meille lukijoille.

    ReplyDelete
  22. hheeeii ! sulta unohtu yks juttu !

    one thing to be happy about :: uusi vuosi ja niin kliseistä ku se onki uusi mahdollisuus .. ? :)
    en tiiää tyxitkö lord estiä.... mut mulle toi biisi antaa vähän tsemppiä ens vuodelle

    http://www.youtube.com/watch?v=FoXIm09ZUfE&feature=related

    ReplyDelete
  23. Hei, mulla oli joskus aivan samanlainen vaihe kun sulla on, ja voisin kertoa sulle yhden tavan joka mulle oli ja on edelleen ja on varmaan aina suurin ilonlähde, mene käymään kirkossa sunnuntaiaamuna :) En tietenkään halua mitenkään tuputtaa, anteeksi, kerron vain miten suuri apu se oli itselle, ymmärräthän. Voimia!

    ReplyDelete
  24. Enya,ymmärrän sua,itse pyörin samankaltaisissa ongelmissa. Koita jaksaa,ei auta kun mennä pikkuhiljaa,vaikka kuullostaakin niin kliseiseltä! Tää blogi on yks mun lemppareita,sun ulosantis on vaan kiva lukea/katsoa <3

    ReplyDelete
  25. mä liikutuin näistä teidän kommenteista ihan hirmusti, kiitos siis niistä... ♥ olette kyllä kovin mukavia. palautetta on niin paljon, etten tiedä mistä alottaisin:-D

    mut siis, tällainen elämänvaihe on tosiaan menossa. kyse ei oo mistään vuodenajasta, vaan ihan tästä meikän pääkopasta joka on aina ollut kauhean herkkä. toivottavasti tästä vuodesta tulis mahtava ja toimintarikas!

    vielä kerran: kiitos.

    ReplyDelete
  26. Hei tsemppiä sulle! Sun blogi on mun ehdoton lemppari. Joskus elämä osaa potkia päähän, mutta varmasti sä nouset tuolta ahdistuksen pohjamudista. Etkä sä todellakaan ole mikään norsu, oot älyttömän hoikka. Keskity sellaisiin asioihin joista sä pidät ja joista sulle tulee hyvä olo, valokuvaus taitaa olla sulle sellainen juttu? Kaikkea hyvää sulle!

    ReplyDelete
  27. anonyymi: kiitos kommentista ♥ kyllä se valokuvaus on mulle semmonen asia, josta tykkään kovasti ja josta tulee hyvä fiilis (varsinkin kun toteuttaa vision hyvin).

    kaikkea hyvää!

    ReplyDelete
  28. Hei Enya!

    Eksyin tänään sattumalta sun blogiis ja tää merkintä pisti silmään erityisesti. Mul on ihan samanlaisia tunteita ku sulla: en tiiä mitä pukisin päälle ku kaikki asuyhdistelmät saa näyttämään tyhmältä, en jaksais olla työtön (no oke, oon Mäkkäris töissä, mut työkkärin mielestä oon työtön)...
    :(

    Kunpa ymmärtäisit, et oot taitava valokuvaaja ja kuvankäsittelijä! Ja kauniskin ja kaukana norsusta!

    Tsemppiä sulle!! :)

    ps. En ois ikinä uskonu et löydän toisen ihmisen, joka tykkää ihon alta pullistelevista verisuonista :DD

    ReplyDelete
  29. Kultalintu: Hihih, varsinkin käsivarsissa olevat verisuonet on hirmuseksikkäitä :'-D Niitä vois vaan tuijotella ja tuijotella.

    Voih, kiitos sulle kauheesti ja kiva kun eksyit blogiin!! ♥ Kui työkkärin mielestä oot työtön jos et oo? :o Huoh, työkkäri...

    ReplyDelete

ENYA / 24 / PORI, FINLAND

• Adobe Photoshop CS5
• Nikon D7000
• Sigma 18-200mm / f.3.5-6.3 DC OS HSM
• Samyang Fisheye 8mm
• Nikkor 50mm / f.1.8